Kirjoita tähän huomioitasi ja kommenttejasi valitsemasi teoksen henkilöistä, kerronnasta, ilmaisusta jne. Kirjoita myös siitä, millainen lukukokemuksesi oli. Voit kirjoittaa kommentteja myös useamman kerran lukemisprosessisi aikana. Vältä juonipaljastuksia!
Sofi Oksasen romaani Puhdistus on todella hyvä kirja henkilölle, joka pitää historiasta, tulevaisuuden ja menneisyyden välillä hyppimisestä ja asioiden päättelemisestä. Olen kuullut paljon hyvää tästä romaanista, enkä ole kyllä (ainakaan vielä) pettynyt lukemaani. Kirja tempaa ehdottomasti mukaansa, vaikka historiasta ei niin piittaisikaan, sillä historian lisäksi kirjassa on paljon muita teemoja.
Olen pitänyt erityisesti siitä todella paljon, miten kirjailija kertoo kaiken yksityiskohtaisesti ja ”totena”, mutta jättää kuitenkin lukijalle pelivaraa miettiä ja päätellä itse tapahtumien kulkua. Hän ei myöskään turhia kaunistele sanomisiaan, vaan joskus teksti voi olla aika karua luettavaa. Mutta toisaalta, tällä tavoin hän varmasti yrittää saada lukijansa sodan aikaiseen ja jälkeiseen maailmaan, sekä siihen mitä se saa ihmisessä aikaan. Tähän periaatteessa kirjan ajatukset, miljöö ja juoni perustuvat.
Vaikka kirjassa hypitään menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, ei se tee silti kerronnasta tai kirjasta sekavaa. Tämä on oikeastaan hyvä lisä kirjalle. Kirja on mielenkiintoinen ja aina eteenpäin luettaessa kirja muuttuu vain mielenkiintoisemmaksi. Itse olen nyt noin puolivälissä kirjaa enkä malta odottaa loppua, kuinka Zaran ja kirjan päähenkilön Aliiden käy.
Valitsin luettavaksi Sofi Oksasen Puhdistuksen, koska olen nähnyt sivusilmällä katsellen elokuvan muutaman kerran. Elokuva on aina vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, ja minua on aina harmittanut kun en ole katsonut sitä kunnolla keskittyen. Odotan kirjan olevan paljon mielenkiintoisempi, kuin elokuvan, joten lukemisesta tulee varmasti mielenkiintoista.
Kirja olikin huomattavasti parempi kuin elokuva. Kirjassa pääsi syvemmälle mukaan tarinaan sekä henkilöihin. Elokuvaa katsoessa melkein jo arvasi mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kirjaa luettaessa kaikki ei ollut niin mustavalkoista. Kirjan kautta tapahtumat tuntuvat erittäin todellisilta, ja itselleni tulipaljon mielikuvia tapahtumista lukiessa. Mielikuvat olivat hyvin todellisia, jotkut jopa raakoja. Kirja oli todella hyvä, ja suosittelen sitä ehdottomasti muillekin mikäli pitää tällaisesta vähän "rankemmasta" tekstistä.
Valitsin luettavaksi Sofi Oksaseen Puhdistuksen, koska olen usein kuullut muiden puhuvan siitä ja kehuvan sitä. Olihan se siis pakko lukea itsekin.
Kirja oli jännittävä. Juoni pysyi hyvin koossa. Kirjaa ei oikeastaan edes malttanut laske pois käsistään, koska janosi koko ajan tietoa siitä, mitä seuraavaksi tulisikaan tapahtumaan.
Sofin kirjoitustyyli oli mieleiseni. Yksinkertaista, mutta tunteita herättävää sekä kuvailevaa. Tietyissä kohdissa, joissa oli väkivaltaa, tykkäsin, miten kirjoituksessa käytettiin toistoa tehokeinona. Se tekee omalla kohdallani kirjasta kirjan ja vielä hyvän sellaisen.
Loppu ei jäänyt liian avoimeksi, vaikkakin joitakin kohtia oli jätettykin. Sinänsä se harmittaa, mutta toisaalta se antaa tilaa omalle mielikuvitukselleen.
Kokonaisuudessa tykkäsin kirjasta yllättävän paljon. En koskaan lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta tämän luettuani voisin tehdä muutoksen asiaan.
Kirjan pääteemoina korostuvat erityisesti väkivalta naisia kohtaan, prostituutio ja petos. Kirjaan aiheet ovat muutenkin sellaisia, joista ollaan aiemmin vaiettu ja vielä nykyäänkin joissain maissa vaietaan. Oksanen ei todellakaan pelkää käyttää ”ronskimpaa” kieltä ja tuo oman näkemyksenä esiin välittämättä muiden mielipiteistä. Kirja on rohkea mutta niin on myös kirjailijakin.
Kirjaa eteenpäin luettaessa ja loppua kohti mentäessä käy yhä paremmin selväksi, kuinka ristiriitainen hahmo Aliide on. Välillä hän on hyvä ja tekee hyviä asioita, kun taas välillä on paha ja tekee pahoja asioita. Hän on usein kateellinen ja itsekäs. Toisaalta tämä voisi johtua siitä, että maailma tuohon aikaan oli eri kuin nyt ja sotaa oli joka puolella. Aliide on valmis tekemään mitä vain selviytyäkseen. Kulissiavioliitto on pientä muiden asioiden rinnalla, joita kirjassa tapahtuu.
”Perhe on tärkein” ei päde Aliiden kohdalla, sillä hän on valmis jopa pettämään sisarensa. Kirjan päähahmo ei todellakaan ajattele emotionaalisesti vaan pikemminkin rationaalisesti. Oma etu on paras etu hänen kohdallaan ja tässä se itsekkyys nousee jälleen kerran esiin.
Kirja oli mielenkiintoinen, koukuttava ja sai minut, kuten varmasti monen muunkin nälkäisenä lukemaan kirjaa eteenpäin. Kirja varmasti jakaa lukijoiden mielipiteet suuntaan jos toiseen, mutta itse suosittelisin kirjaa henkilölle, joka ei kavahda suorasanaisuutta, ronskia kielenkäyttöä ja pitää historiasta sekä on kiinnostunut erityisesti toisen maailmasodan aikaisesta elämästä Stalinin vallan alla.
Valitsin Sofi Oksasen Puhdistuksen, sillä olen aloittanut kyseisen teoksen lukemisen joskus lukioaikanani. Lukeminen jäi kuitenkin kesken muun kiireen takia ja teoksen lukeminen on pitnäyt aina aloittaa uudestaan. Olen myös lukenut muita kirjailijan teoksia ja luen paljon suomalaisten naiskirjailijoiden teoksia.
Pidän Oksasen tavasta kirjoittaa tunteettomasti ja rohkean raa'asti. Se antaa painoarvoa tapahtumille. Teoksen teemoina toimivat naisten asema yhteiskunnassa, petos, prostituutio sekä Oksasen sydäntä lähellä oleva Viron historia. Pidän autofiktiosta ja se antaa lukukokemukselle aivan uuden näkökulman. Myös Oksasen kiintymys autofiktioon välittyi mielestäni kerronnassa.
Lähimaana Viro ja sen historia on jäänyt monelle suomalaiselle täysin pimentoon. Allekirjoitan itsekin, että Viron historia ei ole minulle tutuimmasta päästä. On hienoa, että Oksanen käsittelee aihetta kirjoissaan ja tuo Viroa tunnetummaksi. Tunteikkaalle ja aidon tuntuiselle kuvaukselle Viron lähihistoriasta on paikka suomalaisessa kirjallisuudessa.
Teos oli koskettava - karu, mutta kaunis. Vaikka en itse saanut teoksesta räjäytävää lukukokemusta, en silti ihmettele, että teos on kahminut paljon palkintoja ja tunnustusta yhtenä Suomen parhaimpana kirjana. Mielestäni teos oli myös yleissivistävä ja näkisin sen lukemiselle tarvetta kaikilla.
SAmat teemat ovat läsnä sekä historiassa, että 90-luvun kerronnoissa Aliide ei ole hahmo, johon haluaisi samaistua, hän ei ole sankari vaan traaginen ja surullinen tapaus, joka on tehnyt erittäin kipeitä ratkaisuja lähimmäistensä suhteen. Hän ei osoita katumusta.
Suosittelisin kirjaa kaikille, joilla on kiinnostusta ymmärtää Viron menneisyyttä. Kirjan tunnelma on ahdistava mutta raaimmatkaan kohtaukset eivät ole mitään mässäilyä, vaan vievät tarinaa eteenpäin. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kirjoja, joita olen lukenut.
Sofi Oksasen romaani Puhdistus on todella hyvä kirja henkilölle, joka pitää historiasta, tulevaisuuden ja menneisyyden välillä hyppimisestä ja asioiden päättelemisestä. Olen kuullut paljon hyvää tästä romaanista, enkä ole kyllä (ainakaan vielä) pettynyt lukemaani. Kirja tempaa ehdottomasti mukaansa, vaikka historiasta ei niin piittaisikaan, sillä historian lisäksi kirjassa on paljon muita teemoja.
VastaaPoistaOlen pitänyt erityisesti siitä todella paljon, miten kirjailija kertoo kaiken yksityiskohtaisesti ja ”totena”, mutta jättää kuitenkin lukijalle pelivaraa miettiä ja päätellä itse tapahtumien kulkua. Hän ei myöskään turhia kaunistele sanomisiaan, vaan joskus teksti voi olla aika karua luettavaa. Mutta toisaalta, tällä tavoin hän varmasti yrittää saada lukijansa sodan aikaiseen ja jälkeiseen maailmaan, sekä siihen mitä se saa ihmisessä aikaan. Tähän periaatteessa kirjan ajatukset, miljöö ja juoni perustuvat.
Vaikka kirjassa hypitään menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, ei se tee silti kerronnasta tai kirjasta sekavaa. Tämä on oikeastaan hyvä lisä kirjalle. Kirja on mielenkiintoinen ja aina eteenpäin luettaessa kirja muuttuu vain mielenkiintoisemmaksi. Itse olen nyt noin puolivälissä kirjaa enkä malta odottaa loppua, kuinka Zaran ja kirjan päähenkilön Aliiden käy.
Valitsin luettavaksi Sofi Oksasen Puhdistuksen, koska olen nähnyt sivusilmällä katsellen elokuvan muutaman kerran. Elokuva on aina vaikuttanut todella mielenkiintoiselta, ja minua on aina harmittanut kun en ole katsonut sitä kunnolla keskittyen. Odotan kirjan olevan paljon mielenkiintoisempi, kuin elokuvan, joten lukemisesta tulee varmasti mielenkiintoista.
VastaaPoistaKirja olikin huomattavasti parempi kuin elokuva. Kirjassa pääsi syvemmälle mukaan tarinaan sekä henkilöihin. Elokuvaa katsoessa melkein jo arvasi mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta kirjaa luettaessa kaikki ei ollut niin mustavalkoista. Kirjan kautta tapahtumat tuntuvat erittäin todellisilta, ja itselleni tulipaljon mielikuvia tapahtumista lukiessa. Mielikuvat olivat hyvin todellisia, jotkut jopa raakoja.
PoistaKirja oli todella hyvä, ja suosittelen sitä ehdottomasti muillekin mikäli pitää tällaisesta vähän "rankemmasta" tekstistä.
Valitsin luettavaksi Sofi Oksaseen Puhdistuksen, koska olen usein kuullut muiden puhuvan siitä ja kehuvan sitä. Olihan se siis pakko lukea itsekin.
VastaaPoistaKirja oli jännittävä. Juoni pysyi hyvin koossa. Kirjaa ei oikeastaan edes malttanut laske pois käsistään, koska janosi koko ajan tietoa siitä, mitä seuraavaksi tulisikaan tapahtumaan.
Sofin kirjoitustyyli oli mieleiseni. Yksinkertaista, mutta tunteita herättävää sekä kuvailevaa. Tietyissä kohdissa, joissa oli väkivaltaa, tykkäsin, miten kirjoituksessa käytettiin toistoa tehokeinona. Se tekee omalla kohdallani kirjasta kirjan ja vielä hyvän sellaisen.
Loppu ei jäänyt liian avoimeksi, vaikkakin joitakin kohtia oli jätettykin. Sinänsä se harmittaa, mutta toisaalta se antaa tilaa omalle mielikuvitukselleen.
Kokonaisuudessa tykkäsin kirjasta yllättävän paljon. En koskaan lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta tämän luettuani voisin tehdä muutoksen asiaan.
Kirjan pääteemoina korostuvat erityisesti väkivalta naisia kohtaan, prostituutio ja petos. Kirjaan aiheet ovat muutenkin sellaisia, joista ollaan aiemmin vaiettu ja vielä nykyäänkin joissain maissa vaietaan. Oksanen ei todellakaan pelkää käyttää ”ronskimpaa” kieltä ja tuo oman näkemyksenä esiin välittämättä muiden mielipiteistä. Kirja on rohkea mutta niin on myös kirjailijakin.
VastaaPoistaKirjaa eteenpäin luettaessa ja loppua kohti mentäessä käy yhä paremmin selväksi, kuinka ristiriitainen hahmo Aliide on. Välillä hän on hyvä ja tekee hyviä asioita, kun taas välillä on paha ja tekee pahoja asioita. Hän on usein kateellinen ja itsekäs. Toisaalta tämä voisi johtua siitä, että maailma tuohon aikaan oli eri kuin nyt ja sotaa oli joka puolella. Aliide on valmis tekemään mitä vain selviytyäkseen. Kulissiavioliitto on pientä muiden asioiden rinnalla, joita kirjassa tapahtuu.
”Perhe on tärkein” ei päde Aliiden kohdalla, sillä hän on valmis jopa pettämään sisarensa. Kirjan päähahmo ei todellakaan ajattele emotionaalisesti vaan pikemminkin rationaalisesti. Oma etu on paras etu hänen kohdallaan ja tässä se itsekkyys nousee jälleen kerran esiin.
Kirja oli mielenkiintoinen, koukuttava ja sai minut, kuten varmasti monen muunkin nälkäisenä lukemaan kirjaa eteenpäin. Kirja varmasti jakaa lukijoiden mielipiteet suuntaan jos toiseen, mutta itse suosittelisin kirjaa henkilölle, joka ei kavahda suorasanaisuutta, ronskia kielenkäyttöä ja pitää historiasta sekä on kiinnostunut erityisesti toisen maailmasodan aikaisesta elämästä Stalinin vallan alla.
Valitsin Sofi Oksasen Puhdistuksen, sillä olen aloittanut kyseisen teoksen lukemisen joskus lukioaikanani. Lukeminen jäi kuitenkin kesken muun kiireen takia ja teoksen lukeminen on pitnäyt aina aloittaa uudestaan. Olen myös lukenut muita kirjailijan teoksia ja luen paljon suomalaisten naiskirjailijoiden teoksia.
VastaaPoistaPidän Oksasen tavasta kirjoittaa tunteettomasti ja rohkean raa'asti. Se antaa painoarvoa tapahtumille. Teoksen teemoina toimivat naisten asema yhteiskunnassa, petos, prostituutio sekä Oksasen sydäntä lähellä oleva Viron historia. Pidän autofiktiosta ja se antaa lukukokemukselle aivan uuden näkökulman. Myös Oksasen kiintymys autofiktioon välittyi mielestäni kerronnassa.
Lähimaana Viro ja sen historia on jäänyt monelle suomalaiselle täysin pimentoon. Allekirjoitan itsekin, että Viron historia ei ole minulle tutuimmasta päästä. On hienoa, että Oksanen käsittelee aihetta kirjoissaan ja tuo Viroa
tunnetummaksi. Tunteikkaalle ja aidon tuntuiselle kuvaukselle Viron lähihistoriasta on paikka suomalaisessa kirjallisuudessa.
Teos oli koskettava - karu, mutta kaunis. Vaikka en itse saanut teoksesta räjäytävää lukukokemusta, en silti ihmettele, että teos on kahminut paljon palkintoja ja tunnustusta yhtenä Suomen parhaimpana kirjana. Mielestäni teos oli myös yleissivistävä ja näkisin sen lukemiselle tarvetta kaikilla.
SAmat teemat ovat läsnä sekä historiassa, että 90-luvun kerronnoissa Aliide ei ole hahmo, johon haluaisi samaistua, hän ei ole sankari vaan traaginen ja surullinen tapaus, joka on tehnyt erittäin kipeitä ratkaisuja lähimmäistensä suhteen. Hän ei osoita katumusta.
VastaaPoistaSuosittelisin kirjaa kaikille, joilla on kiinnostusta ymmärtää Viron menneisyyttä. Kirjan tunnelma on ahdistava mutta raaimmatkaan kohtaukset eivät ole mitään mässäilyä, vaan vievät tarinaa eteenpäin. Ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kirjoja, joita olen lukenut.
Poista